Vuonna 1992 ilmestynyttä Mighty Ducks – Mestarit –elokuvaa voidaan perustellusti pitää 20 vuotta aikaisemmin valmistuneiden The Bad News Bears ja Here Comes The Tigers –elokuvien temaattisena jatkona. Kaikki elokuvat kierrättävät pääpiirteissään samaa ideaa, jossa aluksi vastentahtoinen aikuinen määrätään valmentamaan heikosti menestyvää juniorijoukkuetta. Henkisen kasvun ja monesti kornien opetusten jälkeen joukkue saavuttaa elokuvan lopussa tavoittelemansa menestyksen. Stephen Herekin Mestareiden voidaan oikeutetusti katsoa edustavan aligenrensä arkkityyppiä.Vaikka Herekin elokuva vaikuttaa päällisin puolin kaavamaiselta lajityyppinsä edustajalta (jota se toki onkin), on elokuvasta löydettävistä syvempiä merkitystasoja. Eräitä esimerkkinä elokuvasta löytyvistä teemoista ovat mm. eugeniikka, friedmanilainen uusliberalismi sekä patriarkaalinen ydinperheideaali. Aion kuitenkin sivuuttaa nämä sinänsä mielenkiintoiset tulkinnat ja keskittyä Mestarit-elokuvan pinnan alla vellovaan ylitsepursuavaan seksuaalisuuteen ja Gordon Bombayn määrätietoiseen tussunmetsästykseen.
Tarinan pyörähtäessä käyntiin, elää Gordon Bombay juppielämää täydellisimmillään. Kalliin urheiluautonsa ikkunasta laadukkaita mutta käheä-äänisiä huoria vikittelevä limanuljaska vannoo liberalismin, sovinismin sekä hedonismin nimeen. Bombayn hahmosta voidaan löytää lukuisia yhtymäkohtia Bret Easton Ellisin luomaan Patrick Batemaniin. American Psychon Batemanista poiketen, Gordon Bombay päätyy oikeuden päätöksestä valmentamaan varhaisnuorista koostuvaa jääkiekkojoukkuetta ja on täten pakotettu luopumaan materialistisesta elämäntyylistään.
Tahmean alun jälkeen Bombay alkaa vähitellen löytää yhteisen sävelen valmentamiensa junioreiden kanssa ja aikaisemmin altavastaajana tunnettu joukkue alkaa niittämään menestystä. Juniorijoukkueesta keskeiseksi hahmoksi nousee nuori idealisti Charlie Conway, jonka äiti tarjoaa Bombaylle kohteen jonka valloittamisesta koko Mestarit-elokuva allegorisesti kertoo. Noin tunnin kohdalla esitellään koko elokuvan tärkein teema, eli Gordon Bombayn jäntevän siittimen matka Charlien äidin, Casey Conwayn sisälle. Bombayn köyrimisyritykset rinnastetaan juniorijoukkueen menestymiseen juuri nuoren Charlien kautta. Toisen näytöksen lopussa koko joukkueen (samalla Charlien) luottamus Bombayhin horjuu ja Bombayn on voitettava joukkueen luottamus takaisin. Tässä kohdassa valmennus- ja bylsimistavoitteet risteävät. Menestyksekäs valmentaminen edellyttää joukkueen luottamusta, samoin kun Casey Conwayn kaatamiseksi vaaditaan hyvät suhteet tämän poikaan.
Siveellisen Casey Conwayn voidaan katsoa edustavan satutettua yksinhuoltajatyyppiä, joka nai väärän miehen ja sai lapsia nuorena. Nyt hieman varttuneempana ja aviomiehensä hylkäämänä, on Caseyn suhtautuminen miehiin ja elämään yleensäkin muuttunut kyynisemmäksi. Edelleen hemaiseva Ms. Conway on tottunut asettamaan poikansa etusijalle, mutta samalla laiminlyönyt omat naiselliset tarpeensa. Noin kerran kahdessa kuukaudessa Charlien ollessa kaverillaan yökylässä, pystyy Casey unohtamaan arkensa ja nauttimaan pullon punaviiniä, kuuntelemaan Lionel Richien tuotantoa sekä tuottamaan itselleen katkeransuloisen täyttymyksen.
Mestarit ei ensisijaisesti kerro jääkiekkojoukkueen taipaleesta mestaruuteen, vaan enemmänkin Gordon Bombayn henkilökohtaisesta muuttumistarinasta. Juppielämään kasvanut Gordon ”Gecko” Bombay edustaa juuri sen miestyypin antiteesiä, jolle Casey Conwayn voisi kuvitella levittävän raajansa. Jotta Bombay pääsisi nauttimaan Casey Conwayn naisellisuuden edenistä, on hänen muutettava olemustaan vastaamaan sitä tyyppiä, johon eronnut yksinhuoltaja voisi retkahtaa. Tämä tyyppi nyt vaan sattuu olemaan sama, joka valmentaa menestyksekkäästi junnulätkää.
Elokuvan antagonisti, vastustajajoukkueen valmentaja, ei edusta vastavoimaa Gordon Bombaylle henkilönä, vaan enemmänkin Bombayn uusille ihanteille. Valmentaja Riley vaatii joukkueeltaan voimakasta tulosvastuullisuutta ja menestys saavutetaan Rileyn mallissa ankaran kurin kautta. Yhtäläisyydet elokuvan alun Gordon Bombayn ja Jack Rileyn välillä ovat niin selvät, että voidaankin spekuloida sitä, edustaako Riley Mestareissa itsenäistä hahmoa vai pelkästään yhtä puolta Bombayn subjektiivisuudesta. Bombay joutuu erottautumaan Rileyn edustamista ideaaleista sekä hylkäämään omat aikaisemmat ihanteensa vain valloittaakseen uudet römpsän.
Kun Charlien luottamuksen hankkiminen edustaa ikään kuin Bombayn hahmon ulkopuolelta tulevaa haastetta, vanhan(Riley-juppisika) ja uuden(lempeä vässykkävalmentaja) persoonan yhteensovittaminen puolestaan tarjoaa Gordon Bombaylle sisäsyntyisen ongelman. Tässä piileekin Mestarit-elokuvan ehkä kiinnostavin moraalinen kysymys. Onko oman arvomaaliman totaalinen muuttaminen vain yhden tussun vuoksi eettisesti hyväksyttävää? Tämän Walt Disney Picturesin tuottaman elokuvan vastaus kysymykseen on kahden jatko-osan ja NHL-joukkueen kokoinen ”kyllä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti